keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Opettajateatteri starttasi 17.9.


KUVA: Opettaja-teatteri 2008: Henkilökunta


OPPIMISKESKUS Auroran Opettajateatteri kokoontui ensimmäisiin harjoituksiin keskiviikkona 17.9. Paikalla oli 10 teatterikärpäsen puremaa. 1,5 tunnin harjoituksissa tehtiin muutamia avausharjoituksia ja sitten syöksyttiin kunnianhimoisesti kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven esikoisnovellin "Koto ja kahleet" kimppuun. Martti ja JJ esittivät oman versionsa tarinasta, ja haastoivat ryhmän tekemään oman versionsa.

KUVA: Kävely-harjoituk-silla aloitettiin.


Ensi kerraksi porukka sai tehtäväksi lukea novellin ja jakaa sen mielekkäisiin kohtauksiin. Sitten jokainen pienryhmä saa vastuulleen 2-3 kohtausta, joissa käytetään erilaisia teatterin keinoja. Toinen harjoituskerta on varattu prosessille. Kolmannella keskiviikkona 8.10 on jo esitys!

KUVA: Yritä yhtä aikaa lähestyä toista ja paeta kolmatta.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Opettajateatteri kurssi alkaa

Kiinnostaako teatteri enemmänkin ? Haluatko perehtyä teatterintekoon perinpohjin? Tule mukaan Opettajateatteriin Auroran koululle, os. Lippajärventie 44. Kokoonnumme koulun taukotuvassa kahviautomaatin äärellä.

Teatteri kokoontuu syksy ajan joka toinen keskiviikko klo 18-19.30. Ensimmäinen kokoontumiskerta keskiviikkona 17.9 klo 18. Työstämme yhdessä näytelmän ideasta yleisöesitykseksi saakka ja opettelemme samalla toiminnallisesti teatterityön perusasioita. Fasilitaattorina toimii teatteritaiteen opettaja-luokanopettaja Jukka Jokiranta ja kouluteatterin konkari Martti Hellström. Mukaan mahtuu 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Tervetuloa

Jukka ja Martti

Opettajateatteri: syksyn harjoitukset

Ke 17.9. klo 18-19.30
Ke 1.10 klo 18-19.30
Ke 8.10 klo 18-20 Esitys
Ke 29.10 kl0 18-19.30
Ke 12.11. klo 18-19.30
Ke 26.11 klo 18-19.30
Ke 10.12 klo 18-19.30
Ma 15.12 klo 18-20 Esitys

http://oppimiskeskusaurora.blogspot.com/

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

VESO-päivä koulullenne?

OPPIMISKESKUS Aurora tarjoaa espoolaiskouluille tilattavaksi seuraavanlaista kokopäivän kestävää VESO-koulutuspäivää. Osa kustannuksista voidaan tarvittaessa subventoida oppimiskeskuksen määrärahoista.

”Kohti yhä parempaa, oma pedagogiikka”

NN:n koulun VESO-päivä
Aika: Lauantai XX.YY.2008 klo 9 – 15
Paikka: NNN,

Koulutustilaisuudesta vastaa Oppimiskeskus Aurora, Espoon Auroran koululta.

Valmentajat
Martti Hellström rehtori, KT
Jukka Jokiranta luokanopettaja (klo 9- 12)
Jukka Sarpila rehtori, KM (klo 9- 12)
Risto Schiray luokanopettaja (klo 9-12) sekä
Marko Haimakainen lukion rehtori

Koulutuspäivän epiteetti : “Jokaisessa meissä asuu pienisuuri pedagogi”

Ohjelma

Klo 9.00 Seminaarin avaus, rehtori AA

Klo 9.15 Takkatulitehtävä 1. Paritehtävä.Pieni pedagogi. Kaksi piiriä. Martti Hellström

Klo 9.30 Rehtorin puhe. Lukion rehtori Marko Haimakainen.
Kivillemeno. Reflektio ryhmissä.

Klo 10.00 Opettaja oman pedagogiikkansa rakentajana. Triloginen
keskustelu dioilla stimuloituna. Pariopettajuus ja opetuksen projektointi (SixMix I ja SixMix II) ammatillisen
kasvun näkökulmasta. Jukka Jokiranta. Jukka Sarpila ja Risto Schiray

Reflektio Bonon hatut päässä

Klo 11.00 Didaktiikan ja pedagogiikan käsitemaailma. Reflektoidun rutiinin käsite. Opettajan pedagoginen ajattelu.
Tutkimustuloksia. Luento, Martti Hellström

Tutkimusmielinen analyysi NNN:n koulun luokista otetuista kuvista opettajan pedagogisen ajattelun
viitekehyksestä katsottuna.
Yhteinen keskustelu

Klo 12.00 Lounastauko

Klo 13.00 Opettajan pedagoginen käsiala. Yhteistoiminnallinen tehtävä a-b-c-d-ryhmissä.

Klo 14.00 Oman oppimisen reflektio. Vaihtoehtoinen “lopputyö” a) Oman pedagogisen otteen hahmottelua.b) “Ticet to leave” c) Kirje itselle.

Takkatulitehtävä osa 2

Klo 14.30 Iltapäiväkahvi ja pöytäkeskustelut

Klo 15.00 Koulutuspäivän päätös. Rehtori AA

tiistai 9. syyskuuta 2008

Ihannekoulu-koulu kaikille- seminaari 9.9.2008 muistio

ESPOON VAMMAISNEUVOSTON Sivistyspalvelutyöryhmä järjesti eilen tiistaina Ruusutorpan koululla yhteistyössä Oppimiskeskus Auroran kanssa mielenkiintoisen seminaarin otsikolla "Ihannekoulu-koulu kaikille". Seminaarin keskiössä oli vammainen lapsi ja hänen oikeutensa käydä omaa lähikoulua. Seminaarilla oli komea visio: "Jokainen vammainen lapsi toivotetaan tervetulleeksi lähinnä kotiaan olevaan kouluun, eikä vammaista oppilasta siirretä pois lähiyhteisöstään."

SEMINAARIN avasi Reijo Toiminen, joka on Espoon vammaisneuvoston puheenjohtaja. Hän toivotti kaikki osallistujat - joita olikin koko auditorio täynnä- lämpimästi tervetulleiksi. Hän korosti, kuinka tärkeä merkitys koululla haasteineen on myös vammaiselle lapselle. Millainen voisi olla ihannekoulu, joka olisi myös vammaiselle lapselle oikeasti lähikoulu eikä vain hallinollisesti. Ihannekoulu olisi koulu, joka sopisi kaikille.

Pirjo Wallin pti sitten vammaisen lapsen vanhemman puheenvuoron. Hän on kolmen lapsen äiti. Näistä Venla on käynyt koulua sekä harjaantumisluokalla että ryhmäintegraatioluokalla Mikkelässä. Vuonna 2006 Venlalle tarjoutui mahdollisuus päästä samanikäisten lasten seuraan, kun Mikkelässä muodostettiin 14 + 4:n oppilaan luokka. Kaikki on Mikkelässä hoidettu hienosti. Kehitysvammaiset ovat siellä osa yleisopetuksen luokkaa.

Tärkeää äidin mielestä on, että Venlalla on omanikäisiään kavereita, eivätkä nämä kavereita ole "hänelle ylikohteliaita". Venla on saanut seurata ikätovereitaan, jotka ovat tottuneet erilaisiin lapsiin. Äidin mielestä pienten lasten harjaantumisluokkia ei tulisi sijoittaa yläkoulujen yhteyteen. Yläkouluikäisten taas tulisi saada opiskella omanikäistensä seurassa.

ERITYISOPETUKSEN vastuualuepäällikkö Minna Saulio piipahti seminaarissa näyttämässä muutaman viehättävän dian. Niiden viesti oli: " Matkalla kohti yhteistä koulua ja joustavia opetusjärjestelyitä." Minnan mukaan yhteisöllisyyden ymmärtäminen on avain siihen, että koulu avautuu erilaisille oppilaille. Espoossa erityisopetykseen on siirretty tai otettu 2600 oppilasta (10,8%). Suurin osa heistä opiskelee erityisluokisssa.

MInna kertoi myös meneillään olevasta Tehostetun ja erityisen tuen hankkeesta, jonka hän uskoi tuovan uutta innovatiivisuutta tukea tarvitsevien oppilaitten opetukseen.

KUVA: Tässä alkuperäinen dia, jonka Minna oli Martilta lainannut.


SAMPO KESKIKALLIO pysäytti seminaariväkeä innostuneella ja positiivisella puheenvuorollaan "Koulunkäynnin haasteet pyörätuolista katsoen". Sampo edusti ikäluokkaa, joka kävi koulua erityisluokissa. " Pyörätuolikaverit pistettiin erityiskouluihin." Hän oli aidosti iloinen nuoremmille tarjotuista mahdollisuuksista opiskella ikätovereidensa kanssa.



KAHVITAUON jälkeen Martti Hellström kertoi ryhmäintegraatio-opetuksesta Auroran koulussa. Kokemukset ovat olleet vallan upeat. Minna Häyrynen esitteli sitten opinnäytetyötään, jossa selvitettiin erityisoppilaiden koulunkäynnin fyysisistä ja sosiaalista esteettömyyttä. Paljon olisi korjattavaa sekä tiloissa että asenteissa.

KUVA: Timo Saloviita


SEMINAARIN keynote-puhuja oli erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyvskylän yliopistosta. Esityksen otsikkona oli "Koulumaailma muutoksessa – oppiiko vammainen lapsi paremmin tavallisella luokalla? Saloviidan mukaan päinvastoin kuin luullaan, segregaatio lisääntyy koko ajan. Viime vuosina käyttöön otetty integraatio yleisopetuksen luokkiin ei ole tätä trendiä muuttanut. Nyt lisääntyy sekä erityisluokissa että yleisopetuksessa opiskelevien erityisoppilaiden määrä! Erityisen huolissaan professori oli yksilöllistetyn oppimäärän mukaan opiskevien määrän kasvusta. Hänestä *-todistukset syrjäyttävät.

Suomi on sekä lainsäädännössä että kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut edistämään inkluusiota. Jokaisen vammaisen apsen tulisi päästä omaan lähikouluun. Lait ova hyviä, mutta niistä ei piitata. Koulujen käytännöt menevät koko ajan toiseen suuntaan. Ihanteeksi hän esitti Italian, jossa erityisluokat on kokonaan kielletty.

OPPIIKO vammainen lapsi paremmin tavallisella luokalla. Saloviita ei halunnut puhua asiasta, koska oikeasti se ei kiinnosta ketään. Inkluusiota ajavat tarkastelevat asiaa arvojen, tasa-arvon näkökulmasta. Inkluusiosta vastustavia tutkimustulokset eivät saa muuttamaan mielipiteitään (Oikeasti on siis tuloksia siit, että vammaiset lapset oppivat tavallisella luokalla paremmin).

Seminaarin päätteksi esiteltiin Vammaisneuvoston oma visio vammaisen lapsen ihannekoulusta. Sitä avasivat seminaarin puheenjohtaja Susanna Lehti ja Espoon vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty. Seuraavat kohdat kolahtivat suoraan sydämeen:
- tervetuloa lähikouluun
- ei syrjitä
- tukitoimet seuraavat lasta
- riittävä fyysinen esteettömyys
- henkinen esteettömyys (myönteinen asenne, uskotaan että lähikoulu on tarkoitettu kaikille)
- jos erityisluokalla, niin koulussa, jossa on samanikäisiä oppilaita, erityisluokka yleisopetuksen parina
- luokat yleisopetuksen luokkien seassa
- toiminnat ja koulupäivän rakenne sopivat kaikille. Ensin karsiutukoon kiire
- yhteistyön arvo ymmärretään, vanhempia kuullaan
- vanhemmat ymmärretään oman lapsensa asiantuntijoina
- koulun opetusmenetelmät ovat kehittyneitä (pariopettajuus, yhteistoiminnallinen oppiminen)
- erityisopetuksen asiantuntemus tuodaan lähikouluun
- opettajat toimivat työparina
- opettajista ja avustajista huolehditaan (koulutus,riittävä määrä, työehdot sijaisjärjestelyt mietitty).


Oppimiskeskus Aurora on käynnistämässä osana Espoon tehostetun ja erityisen tuen hanketta lukuvuoden 2008-2009 mittaista ryhmäintegraatiokoulutusta, joka on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille: opettajille, avustajille, vanhemmille. Ohjelmaan kuuluu alustuksia, tutustumiskäyntejä, oppimistehtäviä ja yhteisen pamfletin tuottaminen. Ilmoittautumiset osoitteeseen marttifi (at) gmail.com

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Opettajateatteri: syksyn harjoitukset

OPETTAJATEATTERI kokoontuu seuraavasti:

Ke 17.9. klo 18-20
Ke 1.10 klo 18-20
Ke 8.10 klo 18-20 Esitys
Ke 29.10 kl0 18-20
Ke 12.11. klo 18-20
Ke 26,11 klo 18-20
Ke 10.12 klo 18-20
Ma 15.12 klo 18-20 Esitys

Opettajateatteri: opintomateriaali


HARJOITELTAVA TEKSTI

ALEKSIS KIVI: KOTO JA KAHLEET (1852-55)

Metsässä eräällä kivisellä aholla seisoo pieni uudistalo. Sen eteläisellä puolella näemme somalla, päivänkaltevalla rinteellä vihannot pellot, peltoen alla niityt; mutta pohjoisessa kohoo ylös korkea, harmaa vuori, jonka harjulla seisoo muutama matala ja kuihtuva mänty.

On kaunis sunnuntai-ilta kesäkuussa. Heleästi paistaa aurinko länsitaivaan jyrkältä, lähestyen metsien reunaa. Vuorella näemme kaksi miestä. He ovat isä, joka tämän uudistalon jylhästä korvesta rakensi, ja poikansa, joka parhaillaan hallitsi isäntänä samassa talossa. Hauskalla, iloisella silmällä katselevat he luontoa, joka heidän jalkaensa alla näytäiksen kesän täydessä puvussa. Me kuullelkaamme heidän kansapuhettansa.

Sanoi isä: »Poikani, sinä olet onnellinen; raitis on ruumiis ja mieles; on sinulla nuori, rakastettava vaimo, jonka par'aikaa näen astelevan kotoansa kohden tuolla niitulla, ja isä olet sinä terveelle, korealle lapselle. Ja mitä vielä? Vapaana asut sinä omalla turpeellas, jonka kamaralta sua kenkään ei karkoita pois. Ja katsos kuinka niityt ovat mehuisat ja mikä muhkea oras tänäkin kesänä lainehtii pellollas. Poikani, huomaitse onnes».

»Siihen tyydyn, isäni; mutta huikeammin, suruttomammin tässä elettäis, jos tuo naapuritalo tuolla, Raiskio, joka kohta myydään, joutuisi alleni myös, liittyisi yhteen kototaloni kanssa. Aatos, että joutuu se kohta jonkun toisen omaksi, vie minulta usein öitten unen.» Niin lausui nuori, uljas isäntä Eerikki vanhalle isällensä.

»Näenpä ettes vielä voi arvata rauhallisen onnes kalleutta. Mutta enpä sitä ihmettele. Ethän ole vielä nähnyt tuhon mustaa, hirmuista peräseinää; raatamista raskasta olet tosin koettaa saanut ja siinä kestänyt; mutta käärittynä helmahan onnettomuuden et ole vielä oljennellut, ja siitä sun korkeus varjelkoon.»

»Kuitenkin onneeni tydyn, sen sanoin; siinä, missä oli kylliksi teille, olkoon minulle myös ja kaikelle perheelleni.»

»Hyvä! Mutta muista, huomenna sun tulee lähteä kaupunkiin; sentähden nyt rientäkämme varustamaan kuorma.»

Niin haasteli isä ja poika kesä-illan liepeässä ilmassa vuorella ja riensit he viimein toimiinsa alas. Kotiin asteli myös pitkin pellon viheriäistä pientaretta Eerikin vaimo, nuori, keltatukkainen, lempeä nainen; syvä tyyneys ja vakuus asui hänen otsallansa. Riensi häntä vastaan eräs nuori tyttö, kantaen sylissänsä pientä, riepasta lasta, Eerikin ja hänen vaimonsa ensimmäinen rakkauden hedelmä. Rinnoillensa äiti lapsensa otti, istui tuuhean tuomen juurelle talon viheriällä pihalla, säteilevällä katsannolla povensa hän paljasti, ja pienoinen nautti ihanata ravintoonsa. Siinä istui onnellinen äiti, koska karja kujalla kotiin lähestyi ammuen ja kelloen kilinällä; ja kodon portilla seisoi nyt myös isä ja poikansa Eerikki. Vaimo, lapsi povella, tuomen juurelta ruohosella kedolla tervehti miestänsä iloisella myhäilyksellä, ja samoin vastasi häntä mies. Hellästi he rakastit toinentoistansa.

Uljaasti valmistavat nyt kaupunkikuormaa isä ja poika. Siinä kirveet paukahtelee ja köysiä kiivaasti jännitellään. Mutta talon lehditetyssä tuvassa nuori emäntä palvelijansa kanssa perheelle ehtoollista rakentaa ja evästä hänelle, jonka huomenna on matkalle lähteminen.

Honkasen, valkean pöydän ääressä istuvat viimein talon asujaimet kaikki, ja koska atria on päätetty, rientää he unen lepoon. Rauha ihana vallitsee sekä sisällä huoneessa että ulkona tyyneenä kesäkuun yönä.

Kaupunkiin Eerikki matkusti, kauppansa onnistui, ja viimein joutui hän seuraan iloisten kumppanien, joiden kanssa näemme hänen lopulta istuvan korttipöydän ääressä. Joukossa löytyi myös eräs petollinen pelaaja, tarkoittaen tässäkin tilaisuudessa harjoitella konstiansa. Kurjat kohtalot ja pahuus oli painanut inhoittavan kuvasimensa hänen kasvoillens'. Mutta luulipa toki olennossansa näkyvän jotain, joka osoitti, ettei vielä kaikki siemenet johonki parempaan olisi menehtyneet hänen povestansa. Toki, nyt harjoitteli hän kavaluuden ammattiinsa, ja Eerikki, huomaten hänen petoksensa, tulistui, rynkäsi hänen päällensä kuin kotka, ja ankaran muistutuksen sai pettäjä hänen kädestänsä.

Hetki kului. Petollinen pelaaja ilmoitti kadottaneensa kellonsa; yleinen katselmus pidettiin ja se kaivattu kappale löydettiin viimein Eerikin taskusta. Kaikki seurassa katsahtelit kauvan hämmästyen hänen päällensä. Hän itse kamastui, hän kauhistui, eikä tainnut moneen aikaan sanaakaan lausua. Viimein hän vimmoissansa vannoili ja sadatteli taivaan nimessä ei tietävänsä, kuinka kello on joutunut taskuunsa. Tämä ei auttanut. Hän vangittiin, johdatettiin linnaan, ja jääkylmä väristys karsei hänen ruumistansa, koska eteensä avattiin vankihuoneen musta, hirmuinen rauta- ovi. Pian istui hän kahleet jaloissa lavallansa, ja epäilyksen hurmiossa viehkeilivät hänen aatoksensa, jossa tilassa hän viimein kallistui alas ja nukkui. Mutta hirveämpä vielä tätä oli heräämisensä yöllä. Kylmät kahleet, akkunan paksut kalterit, lujasti teljetty ovi ja huoneessa haudan pimeys ja äänettömyys; kaikki tämä synnytti sielussansa äärettömän kauhistuksen. Hän muisteli kotoansa kivisellä aholla yläpuolella vihantoja peltoja ja korkean vuoren alla. Hän muisteli kaunista, lempeätä vaimoonsa, pientä lastansa ja vanhaa hurskasta isäänsä, ja koskena juoksit kyyneleet poskillensa. Hirmuinen kohtalo, olla syntynyt, kasvanut ja miehistynyt metsäsessä majassa keskellä hymyvää luontoa, parissa luonnonlasten lämpysten sydänten, ja äkisti tulla syöstyksi kylmien kivimuurien sisään ja vielä kylmempien vankivartiain huomaan! Tämä oli Eerikin kohtalo nyt.

Kauhea oli myös hetki, koska Eerikin onnettomuus tuli tiedoksi hänen kotonansa. Se oli käsimuserrusten, valituksen ja itkun hetki. Liikkumatta toki istui vanha isä pöydän päässä; mutta kosteat silmänsä ja huultensa vapiseminen näytti, kuinka vallattomasti sielunsa temmelsi. Mutta tuska perin valloitti hänen nuoren miniänsä, joka kiljui sydämmensä ahdistuksessa, tempoili koreata, keltaista tukkaansa, viskellen itseänsä sinnen tännen ja hänen silmissänsä synkeä himeys peitti päivän valon. Viimein huomasi hän pienen, korean lapsensa; hänen sieppasi hän syliinsä, likisti sen vasten rintaansa, ja niin asettui vähitellen hänen sielunsa myrskyvä vimma ja sijan sai kyynelten helmivirta.

Monta päivää uudistalon tuvasta huokauksia kuultiin ja itkusta raukenevia katsantoja nähtiin; mutta viimein vallitsi toki huoneessa hiljainen, äänetön murhe. Kaukainen, riutuva toivon liekki loisti tämän talon asujainten silmistä, sen toivon, jonka esine on hautamme toisella puolella. Onnellinen hän, joka päänsä taitaa painaa ijankaikkisen isän helmaan; hän viimein kaikki kantaa voi.

*

Kulunut on kaksi viikkoa. Kohdataksensa vangittua miestänsä on talon nuori emäntä kulkenut kaupungissa, mutta eipä laskettu heitä suullisesti toinentoistansa kohtelemaan. Sanomattoman murheellisella mielellä lähti jälleen kotihinsa vaimo; mutta lähdettyänsä saattoipa toki vankivartia Eerikille melkoisen nytyllisen ruoka- aineita, jotka laittanut oli oman vaimonsa hellä käsi.

On heinäkuun ilta. Eerikki, syventyneenä aatoksiin, istuu hämärtyvän vankihuoneen lavalla. Huomenna on päivä, jona hänen tulee lähteä tutkintoon ja kuulla tuomionsa. Hän uumoili kellon joutuneen taskuunsa toisen miehen käden kautta, ja hänen sydäntänsä leikkeli, tietäessään olevansa mustimman petoksen saaliina. Aatos, olla syyttömästi pidettynä niin halpana pahantekijänä kuin varas, taitamatta todistaa viattomuuttansa, se aatos puree ytimiin. Mutta Eerikkiä lohdutti kuitenkin tieto, olla viaton edessä kasvoen korkeuden Herran. Näissä mietteissä ja muistellessa armasta kotoansa kivisellä aholla, harmaan vuoren alla, istui mies, ja tehtyään iltarukouksensa, ja hartaammin kuin koskaan ennen, vaipui hän lopulta syvään uneen.

Uneksumisen siivillä kiiteli hänen mielensä ulkona vapaassa luonnossa. Hän näki taivaan reunalla kototienoonsa metsäin ihmeellisen hienoina väikkyvän hopeavalkeassa ilmassa; sinertävät virrat hän näki ja koskien kohinan kuuli, ja ihanalle tuntui hänelle unensa. Metsien sanomaton hienous ja hiilakkaisuus kirkkaassa ilmassa tunkesi armahimmalla hekumalla hänen sielunsa syvyyteen. Hän heräsi, loiskahti ylös sijaltansa, mutta - mikä vimma! - kahleet kalisit jaloissansa. Hänen silmänsä tuijotteli, hirmuisesti vääntyivät huulensa, ja, kiivaasti painaen kätensä vasten otsaansa, kallistui hän vuoteellensa takaisin. Siinä hetken maattuansa synkeimmässä mielenlaadussa, nousi hän taasen ylös, puki päällensä ja varusti itsensä tutkintoon.

Kuuluu vihdoin askeleita hämäräisestä käytävästä, rauta-ovi avataan ja sisään astuu vankivartia ja hänen seurassansa petollinen, kortinheittäjä kolkolla muodolla. Tästä kummastuu Eerikki ja vielä enemmin, koska vihamiehensä lankee polvilleen hänen jalkainsa juureen lausuen:

»Hellitä kahlees, mies; minun on vuoro niitä kantaa nyt. Sinä viaton olet, mutta minä täynnä petosta kuin perkele. Hellitä kahlees ja anna ne minulle, minä huvikseni niitä kannan monen syntini sovinnoksi».

»Mitä tahdot? Selitä!» lausui Eerikki.

»Kuule tunnustukseni: minä itse saatoin taskuus kellon, kostaakseni sinua. Viaton olet sinä. Ja nyt, kiroo minua, jo ennen kirottua. Sinä viaton olet».

Vankivartia sanoi: »Sen on hän asianomaisille jo ilmoittanut vierasmiesten kuullessa. Sinä olet vapaa, ja minulla on käsky hellittää kahlees. Tänne tamppi ja väkivasara!»

Haasteli nyt Eerikki: »Siis astuu taivas helvettiin alas lausuen onnettomalle sielulle siellä: nyt on sovinnon ja riemun päivä, tule helmahani; sillä kaikki on anteiksi annettu. Mitä olet tehnyt, mies!»

»Pimeyden työn».

»Mutta olenhan onnellinen nyt! Kohta on sylissäni ihana, armahin vaimoni, kohta isäni ja lapseni. Oi sä pienoinen!»

»Taivas, tyhjennä hänen päällensä koko autuutes sarvi!» sanoi syntejänsä katuva mies.

»Kohta mun vuorittaa kodon metsät ja peltoen heilimätuoksu. Todellisuudessa nyt kaikki on yhtä ihanata kuin unessa menneenä yönä. Se uni vapautta ennusti, se oli taivaan uni. Siis olet tunnustanut, mies? Mikä pakoitti sun siihen?»

»Omantuntoni vaivat kauheat. Oi, viattomasti kärsinyt mies! taidatko vielä anteiksi antaa?»

»Kaikki, ja sydämmeni pohjasta. Olis mulla enemmin sulle annettavaa, niin antaisin. Toki, jääpä multa tänne jäljelle muutama leipä, vaimoni kädestä tullut - sinä lempeä iltatähti! - jää, multa muutama leipä jää; ne olkoot sun perintös.»

»Ne tarvitset itse eväänä tielläs.»

»Mua evääni kotona vartoo; älköön murenata ennen suuhuni tulko. Minä aamukarjan laitumelle kulkevan näen kujalla lähellä Keltaniemen niittua. Ota vastaan almuni, mies; täällä on ravinto joteskin tiukka. Ota vastaan sen sulle sydämmestäni annan.»

»En löydä sanoja kiitokselleni sua kohtaan. Myös kiitän taivaan Herraa joka silmäni avasi vielä näkemään kadottavaa pimeyttä, jossa oljentelin. Tule, rautakahle, sä ihana, viileä voide polttavalle omalletunnolleni!»

Niin haastelit he, ja koskipa tämä kohtaus vankivartianki sydäntä. Hän tehtävänsä teki, päästi kahleista viattoman miehen; ja niinkuin janoova peura rynkäsi Eerikki linnasta ulos. Mutta sen toisen, kurjan, jalkohin kilisevät raudat kiinnitettiin ja ryskinällä taasen teljettiin vankihuoneen raskas ovi.

*

Kuumasti paistaa puolpäivän aurinko. Pitkin santaista, tomuvaa tietä astelee kiivaasti Eerikki kotoansa kohden. Hän astelee lepäämättä, tuntematta yhtään väsymystä, ja ilon tulesta silmänsä liekehtii, koska liehtoo häntä vastaan kesän liepeä tuuli. Ilta lähestyy, vaeltajamme poikkee sisään erääseen majapaikkaan, jossa hän kohtaa kaksi nuoruuden ystävää ja kylänmiestä. Heillä oli jo tietona Eerikin onnellinen vapautuminen vankeudesta ja siis hänen viattomuutensa myös. Riemuten käyvät he tervehtimään kasvinkumppaniansa, tarjoten hänelle mikä oltta, mikä viinaa. Mutta Eerikki ei viipynyt; vaan, tyhjennettyään kaljatuoppinsa, läksi hän kiireesti taasen kulkemaan eteenpäin.

On yö. Pitkin sumuista kotoniittua käyskelee jo Eerikki; nyt astelee hän tiellä, joka johdattaa ylös taloon laihosarkoen välistä, ja kaikkialla vallitsee äänettömyys ja rauha; kuuluu ainoastaan ruisrääkän ääni viheriänkeltasen, hedelmöitsevän viljapellon ihanasta kätköstä. Nyt seisoo hän kotonsa ruohosella pihalla katsellen huoneita, puita ja kiviä ympärillänsä, jotka synnyinpaikan ihanassa piirissä katsahtelit niin tuttavasti, lempeästi häntä kohtaan. Nyt kuulee hän aitan alta hiljaisen murinan; se on hänen koiransa, joka toki pian tunsi isäntänsä eikä haukkumisellansa ehtinyt herättämään talonväkeä, vaan loiskiili Eerikin ympärillä vingahdellen ja liehakoiten vimmatusti. Mutta tuvan akkunan ääressä seisoo nyt Eerikki, katsahdellen äänetönnä huoneeseen, jossa kaikki makaavat sikeässä unessa. Peränurkan vuoteella näkee hän isänsä syvästi nukkuneena, toisella vuoteella vaimonsa, vaalea, äänetön ja lempeä kuin yöseen lilja, makaavan, lapsi käsivarrella. Hän ei tahdo heitä herättää; vaan huvittaapa häntä enemmin, viipyä vielä joku aika tietämättömyyden ihanassa hämärässä ja säästää kohtaamisen hetkeä. Kauvan katseli hän tätä rauhan kuvausta lakeassa tuvassa tyyneenä kesä- yönä. Viimein läksi hän iloisen koiransa kanssa katsomaan märehtivää karjaansa, joka lepäsi tarhan havusella sialla. Hän ei tainnut olla vähän naurahtamatta katsellessansa pientä, jukuripäätä sonnivaskaa, joka vakailla, totisilla silmillä tuijotteli hänen päällensä ja, ravistaen päätänsä ja puhaltaen, viimein pakeni ometanvajan verhoon, josta kuului pääsköspariskuntain kirahteleva ääni korkeilta vuoteiltansa katto-ortten kyljissä. Tästä taasen astui öinen vaeltajamme harjulle sen korkean vuoren, joka, niinkuin tiedämme, seisoo talon pohjoisella puolella. Istui hän erään männyn juurelle vuoren kiireellä katsahdellen kaukaisiin ääriin, ja hänen aatoksensa käyskeli hiljaisessa hekumassa. Mutta tämä rauhallisesti lepäävä luonto ympärillänsä vaivutti viimein myös hänen Unosen hienoon helmaan.

Aamu koittaa. Levoltansa nousevat talon asukkaat, käyvät kukin askareihinsa, ihmetellen miksi heidän koiransa tänä aamuna niin tavattoman vilkkaana leiskuilee ja häntäänsä viskelee.

Kuuluu nyt kujalta kova rattaan tärinä ja korkea meteli. Ne kaksi kaupungista matkustavaa, jotka Eerikki kohtasi majapaikassa, ovat päättäneet tulla viettämään vapautetun vangin riemupäivää hänen kotonansa, ja, joteskin päissään, ajavat he nyt pihalle, huutaen: »Eerikki! Missä on Eerikki?» Käy heitä vastaan Eerikin vaimo katsahdellen heidän päällensä kummastuen, ja koska he taasen uudistavat kysymyksensä, lausuu hän:

»Miksi tämä pilkanteko teiltä? Miksi etsitte täältä häntä, jonka tiedätte istuvan kahleissa, te tunnottomat miehet?»

»Vaimo, kiitä Jumalaa, ettäs valehtelet nyt. Kahleet ja vankeuden on hän jättänyt kuin mato kuorensa. Vapaa on poika, vapaa kuin sorsa valtameren pinnalla, kuin pääsky ilmassa. Eikö ole hän jo kotona?»

»Korkeuden Jumala! Puhutko totta, mies, vai mielitkö laskea hirmuista leikkiä?»

»Jos en puhu totta, niin tulkoon käpy suuhuni kuin naudan suuhun. Mutta totuutta ilmoitan, ja sentähden olkoon suuni vapaa kuin rihtätappavan härjän. Jumala, suo minulle nyt Bileamin aasin puheen-voima, ja ravistelsinpa tässä selkämunia aamuhetkellä! Jaa, sinä Eerikin kaunis kukkanen, hänen valkea vuohensilmänsä, nyt kiiltäköön poskellas iloinen aamukaste. Ilosta itken minäkin ja rakas toverini tuossa myös. Jaa, vapaa on miehes. Viattomasti heitettiin hän pimeään torniin, mutta viattomuutensa tuli ilmi, ja nyt astelevat töppösensä kotoa kohden, sen tiedämme. Peijakas! jos ei hän nyt etsi itsellensä rautarahaa, niin saapa hän minulta aikalailla korvallensa. Kauppa oli alusta huono, mutta päättyi hyvin, ja sentähden tyhjennämme tänäpän oivalliset harjakannut. Mutta koira vieköön! istuupa poika nukuksissa männyn juurella tuolla vuoren harjulla.»

Vuorelle katsahti vaimo, näki siellä miehensä aamun hohtavassa paisteessa. Nyt, likistäen rintaansa kädellään ja nojaten itsiänsä vasten tuoksuvan tuomen rankaa, lausui hän »Tukehtuuhan sydämmeni, mutta ihanasti. Oi minua katalaa naista, missä murheen synkeässä yössä olen käyskennellyt! Mutta pimeys siirtyy pois ja suljettu povi lievimään pääsee taas. Oi minua kurjaa, oi minua onnellista! Hän sydämmeni valkeus oli, ja nyt on hän tullut kuin aamun siivillä». - Niin hän haasteli ihanassa häiriössä; mutta äkisti jätti hän pihan, kiirehti ylös vuorelle kuin keväinen, hurja kilo. Siellä jo seisoi vanha isä ilon loistavilla silmillä katsellen uneksuvaa poikaansa. Hetken katselit he molemmat häntä äänettöminä, vaivuit sitten polvillensa hänen viereensä, ja kätensä laski vaimo miehensä olalle, kätensä laski isä poikansa toiselle olalle, ja ihana, juhlallinen aamuvirsi kaikui heidän huuliltansa. Uneksuvan korviin kuului laulu, ensisteen niinkuin hiljainen soitto etäisistä tienoista; viimein kuului se kovemmin ja herätti lopulta miehen. Muutama silmänrävähdys tuijotteli hänen katsantonsa; mutta pian oli hän täydessä huomiossa, istui liikkumatta virren loppuun asti, silmänsä teroittaen korkuuteen päin. Kahtena kirkkaana lähteenä, joiden pohjalla säteilee auringon kuva, loistit vapautetun vangin silmäkuopat, täytettyinä kyynelten hopealla. Kyynelissä viruivat myös isän ja nuoren naisen posket, mutta lempeästi helisi laulu ja vastauksen antoi aamumetsän kaiku. Virsi päättyi ja kiivaasti syleilit toinentoistansa mies ja vaimo, poika ja isä, ja astuit viimein vuorelta alas.

Mutta ne kaksi matkustajaa olit makeasti nukkuneet viheriälle pihalle, päät rakkaasti yhdessä. Väsyneet saivat levätä rauhassa; mutta iloiseen tupaan astui onnellinen seura. Ja katoisiko koskaan heidän muistostansa tämä aamuhetki?

Kuningas päähänsä painakoon voiman loistavan kruunun, konstiniekka laakeriseppelen ohauksiensa ympär, ja sodan-päämies voittakoon suurimman tappelon sodan tanterella, ja kenkään heistä ei kuitenkaan pidä tunteman iloa niin ihanata kuin asujaimet uudistalon avarassa tuvassa tänä aamuna. Pöydän päässä istui isä, lukien vanhasta virsikirjastansa »kiitosta matkan päätettyä»; loimottavan tulisijan vaiheilla nuori miniänsä rakenteli murkinaa perheellensä, usein katsahdellen ihmeellisellä hymyllä miestänsä kohden, joka, pieni lapsi sylissä ja hartaasti kuullellen isänsä lukua, istui akkunan ääressä, jonka kultanen kuva kimmelsi puhtaalla laattialla. Myös talon uskollinen koira näkyi ottavan osaa yleisestä ilosta. Liehutellen häntäänsä kävi hän milloin yhden, milloin toisen luoksi, katsellen heitä leimuvilla silmäniskuilla.

Koko koulun näytelmät- opintomateriaali

KUVA: Koko julkaisun voi ladata netistä osoitteesta www.kerhokeskus.fi/easydata/customers/kerhokeskus/ files/liitetiedostot/koulun_kerhotoiminta_julkaisu.pdf


Hellström, M. (2004). Kerhovetoiset koko koulun näytelmät. Teoksessa A. Pietilä (toim.), Kerhotoiminta- näkökulmia kerhotoiminnan kehittämiseen. Helsinki: Opetushallitus, 23- 28.

NOIN kymmenen vuoden välein julkisessa keskustelussa vaaditaan, että koulutyössä, pitää keskittyä olennaiseen, perusasioihin. Vaatimus 2000-luvullaonkin mennyt läpi ainakin tuntijakopäätöksissä ja opetussuunnitelman perusteissa. Ja vastaavasti taito- ja taideaineet on siirretty monta piirua marginaalia kohti. Tekisimieli kysyä arvovalinnan järkeä, mutta ei kannata. Professori Gunnar Adler-Karlsson kirjoitti jo 1980-luvulla, että päättäjät ovat istuttaneet järkensä tilalle säästöporsaan. Hyvin voivalla ja kilpailukykyisellä Suomella ei ole varaa yhtä laajaan yleiseen taidekasvatukseen kuin aikaisemmin. Mutta onko meillä varaa kääntää selkä taiteelle?

Taidekasvatuksella on erinomaisen tärkeä vaikutus lapsenkasvuun. Siinä ovat keskeisiä esteettinen orientaatio ja esteettinen elämys. Ihmisellä on neljä periaatteellisesti erilaista tapaa kohdata maailma:
• tiedollinen,
• moraalinen,
• esteettinen ja
• pragmaattinen.

Kun olemme kiinnostuneita maailmasta tiedollisesti, kysymme, mikä on totta, kun moraalisesti, kysymme, mikä on oikein, kun pragmaattisesti, kysymme, mikä toimii. Kun kohtaamme elämää ja maailmaa esteettisesti, kysymme, mikä on kaunista ja mikä rumaa.

Kukaan ei tavallisesti kohtaa maailmaa vain yhdestänäkökulmasta. Eri orientaatiot sekoittuvat toisiinsa. Kun totuus, oikea ja kauneus yhtyvät toimivuuteen, maailma muuttuu. Jokainen neljästä kohtaamistavasta on yksinään vajaa. Ihminen, joka kykenee kohtaamaan maailmaa eri tavoin–ei vain yhdestä ja samasta näkökulmasta–on elämässä vahvoilla.


ESTEETTINEN ORIENTAATIO tarvitsee virittämistä. Lapsi tarvitsee tilaisuuksia kohdata taidetta. Lapsi tarvitsee mahdollisuuksia tehdä itse taidetekoja: kertoa taiteen keinoin, miltä elämä ja maailma heistä näyttävät ja tuntuvat. Sekäkokijana että tekijänä lapsi oppii paljon arvokasta taiteesta ja elämästä.

Taiteen keinoin voidaan käsitellä monia asioita, jotka ovat tiedollisen kasvatuksen tuolla puolella: iloa, surua, ystävyyden merkitystä, kuolemaa–asioita, jotka ovat askarruttaneet ihmisiä ikiaikaisesti saduissa ja tarinoissa.

Taiteen keinoilla opitaan oppimaan muillakin keinoilla kuin ratiolla. Jokainen meistä voi ajautua taiteen äärellä voimakkaaseen tunnetilaan. Aarne Kinnunen on käyttänyt tästä ko-kemuksesta käsitettä esteettinen elämys; saamme kosketuksen taideteoksen sisäiseen viestiin. Vakuutumme, että arjen harmauden seassa on asioita, jotka ovat merkittäviäja tärkeitä. Ellei ihminen kykene tuntemaan elämyksiä, on hyvin vaikeaa tavoittaa elämän merkitystä.

Taiteen oppituntien vähetessä taidekasvatuksen tulisi ottaa paikkansa koulun kerhotoiminnassa. Kerhotoiminta on koulujen vähiten normitettu toiminta-alue. Alue, jossa kaikki on vapaaehtoista. Parhaimmillaan kerhojen taidekasvatus voi tarjota lapsille mahdollisuuden tutustua itseensä ja kokea turvallisesti maailma, sekä hyvä että paha, sekä kaunis että ruma. Kerhoissa syntyvää kannattaa linkittää koulun viralliseen toimintaan ja näin saattaa taiteen tuomaa syvyyttä paremmin näkyviin.

Kouluteatteri

Espoolaisella Auroran koululla yksi taidekasvatuksen muoto on koko koulun näytelmät. Kouluteatterin ytimen muodostavat koulun kerhot: teatteri-, bändi- ja kuorokerhot. Niiden työtä täydentävät valinnaiskurssit (mm. teatterimeikkaus, ääni- ja valotekniikka) sekä vuosiluokkien taideopetus. Auroralaisen konseptin kehittely on vienyt 15 vuotta. Projekteja on ollut kaikkiaan yli 20, ja mukana on ollut suuri joukko opettajia. Esityksiin on osallistunut 800 lasta.

Rakennamme siis yhdessä kaksi kertaa vuodessa noin 30–45 minuutin pedagogisesti ja teatteritaiteellisesti riittävän kunnianhimoisen esityksen. Jokaisessa näytelmässä on neljä eri miehitystä, joissa on kussakin noin 80 lapsiesiintyjää.

Pedagoginen kunnianhimoisuus viittaa näytelmän tekstiin sekä harjoitus- ja esiintymistapaan. Näytelmän tekstin on oltava kasvatuksellisesti arvokas. Hyvä näytelmä kertoo lapsille tärkeän tarinan, jossa on toivoa. Jossa pieni lopulta voittaa. Mutta jossa kohdataan myös elämään liittyviä isoja vaikeuksia.

Harjoitustapaa ohjaavia periaatteita ovat:
• välittäminen,
• keksimisen riemu,
• uurastaminen ja vastuunkantaminen,
• kaaoksen ja epävarmuuden kestäminen,
• ilmaisuun rohkaistuminen,
• osaamisesta ja oppimisesta nauttiminen ja
• ilon tuottaminen toisille.

Yhdessä tekeminen on väline ja päämäärä. Sillä on symbolinen arvo kaikille talossa työskenteleville. Me-henki voimistuu. Luokkien välinen kilpailu pehmenee. Opettajien erityistaidot tuottavat iloa suurelle joukolle lapsia. Eri vuosiluokille on varattu erilaisia tehtäviä: esiopetuksessa olevat, 1. ja 2. vuosiluokan oppilaat ovat usein eläimiä, 3. ja 4. vuosiluokan oppilailla on ryhmärooli (merirosvoja, vedenneitoja, kansaa, sotilaita) ja 5. ja 6. vuosiluokan oppilaat ovat puherooleissa.

Klassinen tarina on vasta raaka-ainetta. Käsikirjoitus on juoniskenaario, näytös- ja kohtauskuvaus, jota opettajien suunnitteluryhmä täydentää muun muassa lauluilla, musiikilla ja tehosteilla. Ohjaajan ja lasten tehtävä on kääntää kohtaus eläväksi toiminnaksi. Repliikkejä ei päntätä päähän plareista, vaan ne keksitään. Repliikit syntyvät lattialla. Lopullinen käsikirjoitus on esitys. Se kirjoitetaan taltioinnista talteen.

Meillä harjoitukset tapahtuvat pääosin siestalla klo 11.30–12.45, jolloin ei ole oppitunteja. Näin hyvä harrastus ei sotke tärkeää perustyötä. Harjoitusprosessissa voidaan erottaa neljä eri vaihetta. (1) Ensimmäisessä otetaan tarina haltuun kokonaisuutena kuuntelemalla, leikkimällä, katsomalla. Sen jälkeen se syödään kohtauksittain ja tiivistetään kuviksi, otsakkeiksi jne. Vaihe päättyy roolijakoon.

(2) Toisessa vaiheessa otetaan oma rooli haltuun. Roolia rakennetaan harjoituksissa elämällä kohtaukset ja niitä vastaavat lapselle tutummat tilanteet niin sanottuina tukiharjoituksina. Rooli tehdään kokien, paljon vähemmän älyllisesti analysoiden.

(3) Kolmannessa vaiheessa kokonaisuus syntyy osista, jotka saumataan toisiinsa. Näyttelemisen päälle tulevat vaatteet, valot, tehosteet, asemoinnit, musiikki, tehosteet jne.Osia hiotaan ja karsitaan. Puheen osuus minimoidaan.

(4) Viimeisessä vaiheessa opetellaan hallitsemaan keksitty kokonaisuus. Sisääntuloista tehdään seinille listat. Osat vedetään läpi peräkkäin. Pisteenä iin päälle tulevat ensimmäiset yleisökontaktit, joiden perusteella tehdään lopulliset ratkaisut.

Viimeisten 10 päivän aikana oppilaat joutuvat olemaan jonkin verran pois tunneilta. Viimeiset 3–4 päivää esiintyjät ovat ”teatterileirillä”, eivätkä he ole luokassa kuin poikkeuksellisesti. Tämä pyritään ottamaan huomioon vuosiluokkien työssä.

Harjoittelu tähtää mahdollisimman onnistuneeseen kohtaamiseen yleisön kanssa. Teatteritekniikka kuuluu tapaamme tehdä kouluteatteria. Esitykset olemme siirtäneet näyttämöluukusta lattialle lähemmäksi yleisöä. Kohtaamista harjoitellaan kenraaleilla. Kullakin miehityksellä on omansa ja sen jälkeen oma ensi-iltansa tai ensiaamunsa. Esityksiä tulisi olla ainakin muutama, jotta lapset ehtivät siirtyä osaamisessaan jo leikittelyn tasolle.

Esityksissä kunnioitetaan sekä katsojia että esiintyjiä. Juhlaan tullaan ajoissa; esitykseen ei pääse myöhässä. Esiintyjien on tehtävä parhaansa. Katsojien tehtävä on kannustaa ja nauttia. Katsoa sydämellä.

Kahdeksan viikon projekti päättyy hyvästijättöihin näytelmälle. Esitykset kuvataan, ja jokaisella on mahdollisuus ostaa tallenne muistoksi. Viimeisen esityksen jälkeen on usein karonkka, jossa syödään jotain hyvää. Näyttämö saa olla vielä päivän paikallaan, valoineen ja pukuineen. Uusi sukupolvi, esi- ja alkuopetuksen vuosiluokat tulevat sitten saliin ja saavat leikkiä läpi näytelmän. Seuraavalla viikolla sali puretaan. Ja mukana olleet oppilaat saavat diplomin omasta osuudestaan todistuksen liitteeksi.

Koko koulun näytelmä ei synny tyhjästä

Meille kouluteatteri on työtä, ja opettajat tekevät sitä pääosin palkasta ja ammatikseen. Loput tehdään talkoilla pelkällä pitsalla. Varaamme tuntikehyksestä opettajille tunteja siihen, että viimeisellä viikolla keskeiset harjoittajat voivat olla salissa ja että heidän luokissaan on sijaisopettaja. Monen toimijan yhteistyötä tukee ”lentotaulu”, josta voi seurata kunkin vastuualueen etenemistä – ja tulla apuun, jos kone ei pääse omin avuin lentoon.

Koko koulun näytelmät Aurorassa:

• Aristokatit
• Hannu ja Kerttu (ratanäytelmä)
• Hölmöläiset (ratanäytelmä)
• Kasper, Jesper ja Joonatan
• Kaunotar ja hirviö
• Kolme iloista rosvoa
• Kuningas ilman sydäntä
• Lumikki
• Nummisuutarin Esko
• Oliver Twist (2007)
• Pekka Töpöhäntä
• Peter Pan
• Peppi Pitkätossu
• Prinsessa Ruusunen
• Puna-Hilkka (ratanäytelmä)
• Robin Hood
• Ronja (2007)
• Totuuden helmi.
• Tuhkimo

Projektin viikkotaulutus

Viikko 0
• Käsikirjoittaja viimeistelee skenaarion
• Suunnittelukokoukset

Viikko 1
• Starttitilaisuudet
• Tarinan haltuunotto alkaa (harjoituksia noin 30 min/pv)
• Koteihin tiedotetaan harjoitusten aloittamisesta
• Vapaaehtoisia huoltajia kutsutaan mukaan projektiin (lavalle tai taustalle)

Viikko 2
• Tarinan haltuunotto jatkuu

Viikko 3
• Roolien jako
• Skenaarioiden jakaminen
• Roolien haltuunottoa

Viikko 4
• Harjoitellaan kohtauksittain omissa rooleissa
• Juliste valmistuu

Viikko 5
• Harjoitellaan kohtauksittain omissa rooleissa
• Naapurikouluille ja päiväkodeille lähetetään kutsut kenraaliharjoituksiin

Viikko 6
• Kohtausten jyystämistä rooleissa

Viikko 7

Maanantai
• Kohtausten viimeistelyä
• Luokat 1–4 harjoittelevat salissa.
• Puvustus valmis

Tiistai
• Varapäivä

Keskiviikko
• Läpimenoja miehityksittäin I ja II (harjoitukset jo 2 t)
• Luokat 1–4 mukana
• Meikkisuunnitelmat valmiit

Torstai
• Läpimenoja miehityksittäin III ja IV (harjoitukset jo 2 t)
• Luokat 1–4 mukana

Perjantai
• Talonmiehet rakentavat katsomon
• Valolaitteisto viritellään
• Bändi harjoittelee kämpässä, kuoro viimeistelee.

Sunnuntai
• Lavastustalkoot

Viikko 8

Maanantai
• Täydelliset läpimenot I ja II (harjoitukset klo 9–14)
• Mukana musiikki
• Vaatetus. Valot saadaan kohdalleen

Tiistai
• Täydelliset läpimenot III ja IV (harjoitukset klo 9–14)
• Mukana musiikki ja bändi

Keskiviikko
• Meikkaukset alkavat 1,5 tuntia ennen kenraalia.
• Kenraalit klo 9.30 (I) ja 11 (II) ja palaute
• Mahdolliset paikkausharjoitukset

Keskiviikkona illalla
• Miehitys I klo 18
• Miehitys II klo 19
• Luokkatoimikuntien puhvetti
• Esitys taltioidaan

Torstai
• Meikkaukset alkavat 1,5 tuntia ennen kenraalia.
• Kenraalit klo 9.30 (III) ja 11 (IV) ja palaute
• Mahdolliset paikkausharjoitukset

Torstaina illalla
• Miehitys III klo 18
• Miehitys IV klo 19
• Luokkatoimikuntien puhvetti
• Esitys taltioidaan
• Karonkka

Perjantai
• Teatterileikit pienille. Näytelmä leikitään oikeissa lavasteissa läpi
• Kukin alkuopetusluokka noin 20 minuttia

Viikko 9
Jälkityö
• Jaetaan diplomit osallistumisesta.
• Hoidetaan videoiden tilaukset, monistus ja toimitukset

Ihannekoulu-koulu kaikille- seminaari 9.9.2008


ESPOON VAMMAISNEUVOSTO - ESBO HANDIKAPPRÅD
Sivistyspalvelutyöryhmä - Arbetsgrupp för kulturservices

KUTSU
IHANNEKOULU – KOULU KAIKILLE
Vammainen oppilas tavallisella luokalla

Seminaarin visio:
Jokainen vammainen lapsi toivotetaan tervetulleeksi lähinnä kotiaan olevaan kouluun, eikä vammaista oppilasta siirretä pois lähiyhteisöstään.
Aika: Tiistai 9.9. 2008 klo 15 – 18
Paikka: Ruusutorpan koulun auditorio, Leppävaarankatu 24, Espoo

Ohjelma
15.00 - 15.05 Seminaarin avaus
Reijo Toiminen, Espoon vammaisneuvoston puheenjohtaja
15.05 - 15.25 Erityisryhmien opetuksen kehittäminen Minna Saulio, erityisopetuksen vastuualuepäällikkö
15.30 - 15.45 Vammaisen lapsen vanhemman puheenvuoro, Pirjo Wallin
15.45 - 16.00 Koulunkäynnin haasteet pyörätuolista katsoen, Sampo Keskikallio
KAHVITAUKO Ruusutorpan koulu 3L-luokan buffetti
16.20 - 16.40 Ryhmäintegraatio-opetus Auroran koulussa, Martti Hellström Auroran koulun rehtori
16.45 - 17.00 Erityisoppilaiden koulunkäynnin fyysinen ja sosiaalinenesteettömyys
Minna Häyrynen ja Sini Ollikainen
17.00 -17.30 Koulumaailma muutoksessa – oppiiko vammainen lapsi paremmin tavallisella luokalla?Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita, Jyväskylän yliopisto
17.35 - 17.45 Yhteenveto ja vammaisneuvoston visio, Sirkku Kiviniitty, Espoon vammaisasiamies
17.45 - 18.00 Loppukeskustelu aiheesta ihannekoulu kaikille

Mahdollisuus lyhyeen kommentointiin ja keskusteluun jokaisen esityksen jälkeen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Susanna Lehti, Vammaisneuvoston Sivistyspalvelutyöryhmästä. Seminaari on osa Auroran oppimiskeskuksen kanssa käynnistyvää lukuvuonna 2008–2009 toteutettava ryhmäintegraatiokoulutusta.

TERVETULOA!
Seminaariin on vapaa pääsy. Ilmoittautuminen buffetin järjestelyjä varten 2.9. mennessä Sirkku Kiviniitty puh.(09) 816 51044 tai sähköposti: etunimi.sukunimi@espoo.fi Tilassa on induktiosilmukka. Esteetön kulku auditorioon pääovelta (D1-oviLeppävaaran kadun puolella)

Syksyn 2008 koulutustarjonta


Ryhmäintegraatio- kurssi

Espoossa kokeillaan kahdessa koulussa Aurorassa ja Mikkelässä kehitysvammaisten lasten integrointia yleisopetuksen luokkiin. Kokemuksia on jo kolmen vuoden ajalta. On aika arvioida valittuja ratkaisuja ja kehittää konseptia eteenäin. Kurssi kestää lukuvuoden 2008-2009, ja siihen kuuluu starttitilaisuuden lisäksi päivänmittainen opintokäynti Tampereelle, observointipäivä Auroran tai Mikkelän kouluilla sekä kaksi iltapäivä seminaaria.

Ryhmäintegraatiokurssin starttitilaisuus " ihannekoulu - koulu kaikille" järjestetää yhtistyössä Espoon vammaisneuvoston Ruusutorpan koulun auditoriossa tiistaina 9.9 klo 15 - 18.30. Seminaarissa kuullaan alustuksia ja keskustellaan vammaisten oppilaiden koulukäynnin järjestämisestä ja sen tulevaisuudesta. Alustajana on mm. professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta. Yleisöksi kutsutaan päättäjiä, rehtoreita, vanhempia, opettajia ja järjestöväkeä.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi


Koulukerhotoiminta go go



Kiinnostaako kerhotoiminta? Anoiko koulunne ylimääräistä Opetushallituksen kerhorahaa? Kaipaatko virikkeitä oppilaiden harrastusten virittämiseen? Tule Auroran koululle keskiviikkona 5.11. klo 14-17. Kerhokeskus- koulutyön tuli ry:n asiantuntijat ja Auroran koulun kerhotyöhön innostuneet opettajat perehdyttävät osallistujia kerhotyön pedagogiikkaan ja ilmaiseksi tarjolla olevin kerhomateriaaleihin. Luvassa on miniluentoja ja workshoppeja. Mukaan mahtuu 30 nopeimmin ilmoittautuvaa.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi


Rockin´Espoo 550

Kiinnostaako koulubänditoiminta? Lähdetko mukaan toteuttamaan koulubändien yhteistä rock-konserttia? Tule Auroran koulun bändikämpälle starttikokoukseen keskiviikkona 17.9. klo 14-17. Jammailaan ja suunnitellaan marraskuun lopulle (ke 19.11. klo 10-12 ja 18-21) yhteinen rock-konsertti. Fasilitaattorina bänditoiminnan veteraani luokanopettaja Risto Schiray. Mukaan mahtuu ainakin 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumiset osoitteella risto.schiray@espoo.opit.fi
Koulutustapahtuma siirtyy Auroran tulipalon vuoksi keväälle 2009



Opettajateatteri -kurssi

Kiinnostaako teatteri enemmänkin ? Haluatko perehtyä teatterintekoon perinpohjin? Tule mukaan Opettajateatteriin Auroran koululle. Teatteri kokoontuu syksy ajan joka toinen keskiviikko klo 18-19.30. Ensimmäinen kokoontumiskerta keskiviikkona 17.9 klo 18. Työstämme yhdessä näytelmän ideasta yleisöesitykseksi saakka ja opettelemme samalla toiminnallisesti teatterityön perusasioita. Fasilitaattorina toimii teatteritaiteen opettaja-luokanopettaja Jukka Jokiranta ja kouluteatterin konkari Martti Hellström. Mukaan mahtuu 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumiset osoitteella jukka.jokiranta@espoo.opit.fi

Personal Trainer- liikunnan iloa kaikille

Kuinka saisimme kaikki oppilaat liikkumaan ja pitämään huolta kunnostaan? Kiinnostaisiko Sinua Personal- Trainer-idea, jossa oppilaille - erityisesti vähän liikkuville - laaditaan henkilökohtainen kunto-ohjelma. Tule vaihtamaan ajatuksia ja keksimään ihan uusiakin ratkaisuja siitä, kuinka homma toimii luokanopettaja Raija Herralan kanssa. Kahden kerran kurssilla laaditaan kullekin osallistujalle oma kunto-ohjelma ja kootaan toisella kerralla kokemukset. Mukaan mahtuu 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ensimmäinen tapaaminen keskiviikkona 8.10 klo 14-17.

Ilmoittautumiset osoitteella raija.herrala@espoo.opit.fi

Koko koulun näytelmät - sparrausprojekti

Kiinnostaako teatteri? Kaipaatko ideoita koulunäytelmiin? Joudutko vastaamaan joulujuhlanäytelmästä? Tule teatterileikkiin Auroran koululle keskiviikkona 22.10 klo 14-17. Demoamme kolmessa tunnissa koulunäytelmän ideasta valoja ja äänitehosteita myöten toimivaksi esitykseksi ja opettelemme samalla toiminnallisesti teatterityön perusasioita. Fasilitaattorina teatteritaiteen opettaja-luokanopettaja Jukka Jokiranta. Mukaan mahtuu 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumiset osoitteella jukka.jokiranta@espoo.opit.fi

Pedagoginen johtaminen

Pedagoginen johtaminen on rehtorin ydintehtävä. Miten koulua johdetaan pedagogisesti? Mitä tarkoittaa koulupedagogiikkaa? Miten tarttua rakenteisiin, prosesseihin ja kuinka vaikuttaa ihmisiin? Yhden päivän koulutustilaisuus keskiviikkona 29.10. klo 14-17 Auroran koululla. Osallstujilla on mahdollisuus seurata halutessaan aamupäivän ajan klo 9 -12.45 Auroran koulun arkea ja klo 12.45- 14.00 myös turvallisen iltapäivän (TIP) toimintaa. Klo 14 alkavaan pedagogiseen iltapäivään liittyy nähdyn reflektointia ja yhteistä ammatillista johtamiskeskustelua.

Mukaan koulutustilaisuuteen otetaan 12 ensimmäisena ilmoittautuvaa rehtoria, apulaisrehtoria ja pedagogisesta johtamisesta ja muutostyöstä kiinnostunutta opettajaa. Kurssin johtajana toimii rehtori Martti Hellström.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi

Kevään 2008 koulutusohjelma


Koulutustarjontamme keväällä 2008


OPPIMISKESKUS AURORA oli lukuvuonna 2007-2008 vielä aihio. Sitä rakensi Auroran koulun vapaaehtoisten opettajien joukko, joka lupasivat sitoutua uuteen koulutuskonseptiin oman opetustyönsä ohella.

Ensisijaisena tavoittenamme oli järjestää usealle koululle yhteisiä oppimisprojekteja, joiden pedagogisena ytimenä on inhimillisen kasvun edistäminen luomalla oppilaille mahdollisuuksia edetä koulupäivän aikana itselleen tärkeiden kasvutavoitteiden suuntaan, Etsimme uusia ideoita tuoda harrastus koulutyöhön.

1. Iso Hölmöläistapahtuma-sparrauspajat

Kaikki Hölmöläiset tulevat Espoossa kaapeista ulos tiistaina 13.5.2008. Päätapahtumaa vietetään taidetalo Pikku-Aurorassa. Kouluja,joista löytyy ainakin kaksi erilaisesta hölmöläistaiteestainnostunutta, kutsutaan sparraustilasuuteen tiistaina 29.1. 2008 Auroran koululle klo 13-15. Sparrauspajassa perehdytäänHölmöläiskulttuuriin asiantuntijoiden alustusten pohjalta, ideoidaan tapoja tuottaa hölmöläistaidetta ja rakennetaan projektiverkko hölmöjen kesken.

Projektiverkon toinen sparrauspaja pidetään Auroran koululla tiistaina 1.4 2008. Tässä toisessa pajassa hiotaan
suunnitelmia ja sovitaan toukokuun tapahtuman työnjako ja vastuut.

Ilmoittautumiset Hölmöläisprojektiin osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi


2. Turvallinen iltapäivä Espoolaiskouluihin?

Auroran koulu pilotoi kaupunginvaltuuston päätöksellä TIP-hanketta,jossa pyritään järjestämään oppilalle turvallinen iltapäivä. Tule ominsilmin ja korvin tarkistamaan, miten hanketta on toteutettu.

Kutsumme espoolaisopettajia opintokäynnille TIP-maailmaan:leikkikentälle, harrastuskerhoihin jne. torstaina 14.2.2008 klo 13-16Auroran koululle. Mukaan mahtuu 20 nopeimmin ilmoittautuvaa.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi

Koulutustilaisuus siirrettiin syksylle 2008.


3. Koulukerhotoiminta go go

Kiinnostaako kerhotoiminta? Kaipaatko virikkeitä oppilaidenharrastusten virittämiseen? Tule Auroran koululle tiistaina 4.3. klo
13-16. Kerhokeskus- koulutyön tuli ry:n asiantuntijat Marjo Kenttälänjohdolla perehdyttävät opettajia kerhotyön pedagogiikkaan ja llmaiseksi tarjolla olevin materiaaleihin. Luvassa on miniluentoja ja workshoppeja. Mukaan mahtuu 30 nopeimmin ilmoittautuvaa.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi
Koulutustilaisuus siirrettiin syksylle 2008.


4. Koko koulun näytelmät - sparrausprojekti

Kiinnostaako teatteri? Kaipaatko ideoita koulunäytelmiin? Joudutkovastaamaan kevätjuhlanäytelmästä? Tule teatterileikkiin Aurorankoululle torstaina 10.1 .2008 klo 13-16. Käymme läpi Dickensin "Oliver Twistin" kohtauksia ja opettelemme toiminnallisesti teatterityön perusasioita. Fasilitaattorrina teatteitaiteen opettaja-luokanopettaja Jukka Jokiranta. Mukaan mahtuu 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi

5 . Rockin´Espoo 550


Kiinnostaako bänditoiminta? Innostaako Sinua koulubändien yhteinen rock-konsertti? Tule Auroran koulu bändikämpälle keskiviikkona 16.1 .2008 klo 13-16. Jammailaan ja suunnitellaan toukokuun lopulle yhteinen rock-konsertti. Fasilitaattorina bänditoiminnan veteraani, Problems-bändin kitaristi ja luokanopettaja Risto Schiray. Mukaanmahtuu 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumiset osoitteella martti.hellstrom@espoo.fi
Koulutustilaisuus siirrettiin syksylle 2008.

Oppimiskeskus Aurora

OPPIMISKESKUKSEMME TOIMINTAFILOSOFIA

OPPIMISKESKUS on innovatiivinen konsepti, jolla tuetaan seuraavien vuosien aikana espoolaiskoulujen jatkuvaa kehittymistä. Opetusta,  sen tavoitteita, sisältöjä, menetelmiä ja puitetekijöitä on jatkuvasti päivitettävä.

OPETUKSEN JA KOULUN UUDISTUMINEN on  yhteinen oppimisprosessi.

Vanha ja uusi koulutusnäkemys

VANHASSA KOULUTUKSESSA kouluttaja osaa ja koulutettavilla on osaamisvaje. Koulutus tähtää hyvien, valmiiden käytänteiden levittämiseen. Koulutus on vastaanottamista. Vanha koulutus antaa nälkäiselle kalan. Uudessa koulutuksessa opetellaan kalastamaan.

UUDESSA KOULUTUKSESSA oppiminen  kulkee kehityksen edellä. Uudessa koulutuksessa syntyy uutta, jota ei aikaisemmin ole ollut. Ote on ongelma- asiakaslähtöinen, prosessimainen, konsultatiivinen ja siinä voidaan hyödyntää projektirakennetta. Oppiminen ymmärretään uusien  ideoiden luomiseksi ja kehittelemiseksi toiminnassa ja erityisesti yhteisessä toiminnassa. Tällainen koulutus vaatii aikaa ja useita tapaamisia.

Kouluttajien ensisijaisena tehtävänä on organisoida yhteinen oppimisprosessi. Jokainen on  itse vastuussa omasta prosessistaan, mutta parhaimmillaan koulutuksessa pystytään auttamaan myös oman prosessin ymmärtämistä. Koulutettavat voimaantuvat itseohjautuviksi, eikä koulutus kasvata heissä riippuvuutta kouluttajaan.

Yhteisessä projektissa jokainen on toistensa vertaisopettajia. Koulutettavat oppivat myös toisisltaan; he jakavat  vastavuoroisesti omaa ammattitaitoaan ja kokemuksiaan yhteisen ongelman ratkaisussa. Parhaimmillaan syntyy omaa työtään tutkivien  ja kehittävien ammattilaisten joukko ja omaa toimintaansa kehittävien koulujen verkosto.

ESPOOSSA opettajat ovat huippuosaajia. Mitä meistä tulee, jos pystymme murtamaan muurit yhteisen oppimisen tieltä? Jos onnistumme tässä, vapautamme espoolaispettajissa ja rehtoreissa  olevan  valtavan osaamisen yhteiseksi voimavaraksi. Muurit sen tieltä murretaan yhteisellä oppimisprojektilla.

UUSI KOULUTUSNÄKEMYS haastaa myös koulutuksesta vastaavia uudistumaan. Syksyn 2007 aikana pyrimme kehittämään Aurorassa 2000-luvun koulutuskonseptia, Täydennyskoulutuksen vaikuttavuustutkimusten perusteella vaikuttavinta on koulutus, johon liittyy teoriaa, harjoittelua ja oma tukipari. Kaikkiaan täydennyskoulutuksessa tulisi osata yhdistellä fiksulla tavalla kaikkia käytetävissä olevia keinoja: omatoimista kirjallisuuteen perehtymistä, puolen päivän mittaisia tietoiskuja, 1-3 päivän lyhytkursseja, pitkäkestoista koulutusta, tutustu-mistilaisuuksia, asiantuntijavierailuita, koulutusta osana kehittämis-projekteja ja tutkimusta.

Auroran koulu Curriculum Vitae

1957 Koulu perustetaan Myllykylän kansakouluksi
1960-luku Myllykylässä kokeillaan ruotsin kielen opetusta
1977 Myllykylän kansakoulusta tulee Auroran peruskoulu
1989-1992 Auroran koulu mukana Kouluhalltuksen Kulttuuriprojketissa.
1990-1993 Vantaan täydennyskoulutuskeskuksen Koulu 2010-projektissa.
1992- 1995 Luotsikouluhanke Espoossa
1990-1993 Sirkustaidekokeilu
1991- Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kenttäkoulu
1992-1994 Kerhokeskus- koulutyön tuki ry:n Keppiprojektissa
1995-1999 Comenius-projekti ”Lapset historian tutkijoina”
1995-1998 Akvaarioprojekti, arvokasvatuksen osaprojekti: Virtuaalikoulu
2000-2006 Tulevaisuuskasvatushanke ”Futures 2002”
2005-2007 Hiiripiiri
2004-2006 Opetussuunnitelmauudistus, pilottikouluna
2007 Auroran koulun täyttää 50 vuotta.
2007 Auroran koulu valitaan yhdeksi oppimiskeskukseksi.
2007 Auroran koulu määrätään turvallisen iltapäivän kokeilun pilottikouluksi 2007-2009
2008 Auroran koulu kutsutaan mukaan Espoon tehostetun ja erityisen työn kehittämiskokeiluun.

Yhteystiedot

OPPIMISKESKUS AURORA
co Auroran koulu
Lippajärventie 44
02940 Espoo
http://oppimiskeskusaurora.blogspot.com/

Martti Hellström
Leading Learner
Johtava oppija

045 111 8156
martti.hellstrom@iki.fi
martti.hellstrom@espoo.fi
www.aurorankoulu.net

Valmentajat

Jukka Jokiranta
Raija Herrala
Sari Karjalainen
Risto Schiray



11 oppimiskeskusta Espoossa

ESPOOSSA toimii 11 oppimiskeskusta, joiden tehtävänä on kehittää omaa osaamisalaansa mm. järjestämällä koulutusta, konsultaatiota, tutustumiskäyntejä sekä keräämällä tieteellistä tutkimusta alueeltaan espoolaisten koulujen käyttöön.

Oppimiskeskusten toiminta-ajatus

Toiminta-ajatuksena on, että oppimiskeskukset toimivat kehittämisestä innostuneina, hyvinvoivina ammatillisina yhteisöinä ja verkostoissa toisiltaan oppien.

Oppimiskeskukset

- Aarnivalkean koulu (kuntouttavat luokat)
- Auroran koulu (taidekasvatus, harrastustoiminta, Turvallinen iltapäivä -kehittämishanke TIP)
- Kantokasken koulu (erityisryhmien opetus)
- Keinumäen koulu (sairaalakoulu, erityisen tuen tuki)
- Kilon koulu (oppilashuolto osaamisen tukena)
- Kirkkojärven koulu (monikulttuurisuus)
- Koulumestarin koulu (luovuutta kouluun teknologia- ja yrittäjyyskasvatuksen avulla)
- Koulumäen koulu (opetuksen yksilöllistäminen)
- Olarin koulu ja lukio (matemaattiset ja luonnontieteelliset aineet, Matikkamaa)
- Meriusvan koulu (esi- ja alkuopetus, Kouluvalmiuden arviointi esiopetuksessa -kehittämishanke)
- Ymmerstan koulu (äidinkielen ja kirjallisuuden opetus, Netlibris)

Oppimiskeskuskonseptin taustalla on ajatus opetuksen laadun ja toimintakulttuurin kehittämisestä, täydennyskoulutuksen tason turvaamisesta sekä halu kehittää opetusta verkostomaisesti.

Tavoitteena on luoda vuoteen 2010 mennessä oppimiskeskusverkosto (yhteensä 12 oppimiskeskusta), jotka tarjoavat kouluille laadukkaita tasa-arvoa ja hyvinvointia edistäviä kumppanuuksia, jotka tukevat espoolaisia kouluja korkeatasoisessa oppimisessa. Oppimiskeskusten toiminnassa keskeistä on verkostoituminen. Oppimiskeskuksissa rakennetaan erilaisia kehittämisprojekteja yhteisen teeman ympärille yhteistyössä muiden koulujen kanssa. Oppimiskeskusten tehtäväalueet tukevat kaupunkitason tavoitteita