tiistai 9. syyskuuta 2008

Ihannekoulu-koulu kaikille- seminaari 9.9.2008 muistio

ESPOON VAMMAISNEUVOSTON Sivistyspalvelutyöryhmä järjesti eilen tiistaina Ruusutorpan koululla yhteistyössä Oppimiskeskus Auroran kanssa mielenkiintoisen seminaarin otsikolla "Ihannekoulu-koulu kaikille". Seminaarin keskiössä oli vammainen lapsi ja hänen oikeutensa käydä omaa lähikoulua. Seminaarilla oli komea visio: "Jokainen vammainen lapsi toivotetaan tervetulleeksi lähinnä kotiaan olevaan kouluun, eikä vammaista oppilasta siirretä pois lähiyhteisöstään."

SEMINAARIN avasi Reijo Toiminen, joka on Espoon vammaisneuvoston puheenjohtaja. Hän toivotti kaikki osallistujat - joita olikin koko auditorio täynnä- lämpimästi tervetulleiksi. Hän korosti, kuinka tärkeä merkitys koululla haasteineen on myös vammaiselle lapselle. Millainen voisi olla ihannekoulu, joka olisi myös vammaiselle lapselle oikeasti lähikoulu eikä vain hallinollisesti. Ihannekoulu olisi koulu, joka sopisi kaikille.

Pirjo Wallin pti sitten vammaisen lapsen vanhemman puheenvuoron. Hän on kolmen lapsen äiti. Näistä Venla on käynyt koulua sekä harjaantumisluokalla että ryhmäintegraatioluokalla Mikkelässä. Vuonna 2006 Venlalle tarjoutui mahdollisuus päästä samanikäisten lasten seuraan, kun Mikkelässä muodostettiin 14 + 4:n oppilaan luokka. Kaikki on Mikkelässä hoidettu hienosti. Kehitysvammaiset ovat siellä osa yleisopetuksen luokkaa.

Tärkeää äidin mielestä on, että Venlalla on omanikäisiään kavereita, eivätkä nämä kavereita ole "hänelle ylikohteliaita". Venla on saanut seurata ikätovereitaan, jotka ovat tottuneet erilaisiin lapsiin. Äidin mielestä pienten lasten harjaantumisluokkia ei tulisi sijoittaa yläkoulujen yhteyteen. Yläkouluikäisten taas tulisi saada opiskella omanikäistensä seurassa.

ERITYISOPETUKSEN vastuualuepäällikkö Minna Saulio piipahti seminaarissa näyttämässä muutaman viehättävän dian. Niiden viesti oli: " Matkalla kohti yhteistä koulua ja joustavia opetusjärjestelyitä." Minnan mukaan yhteisöllisyyden ymmärtäminen on avain siihen, että koulu avautuu erilaisille oppilaille. Espoossa erityisopetykseen on siirretty tai otettu 2600 oppilasta (10,8%). Suurin osa heistä opiskelee erityisluokisssa.

MInna kertoi myös meneillään olevasta Tehostetun ja erityisen tuen hankkeesta, jonka hän uskoi tuovan uutta innovatiivisuutta tukea tarvitsevien oppilaitten opetukseen.

KUVA: Tässä alkuperäinen dia, jonka Minna oli Martilta lainannut.


SAMPO KESKIKALLIO pysäytti seminaariväkeä innostuneella ja positiivisella puheenvuorollaan "Koulunkäynnin haasteet pyörätuolista katsoen". Sampo edusti ikäluokkaa, joka kävi koulua erityisluokissa. " Pyörätuolikaverit pistettiin erityiskouluihin." Hän oli aidosti iloinen nuoremmille tarjotuista mahdollisuuksista opiskella ikätovereidensa kanssa.



KAHVITAUON jälkeen Martti Hellström kertoi ryhmäintegraatio-opetuksesta Auroran koulussa. Kokemukset ovat olleet vallan upeat. Minna Häyrynen esitteli sitten opinnäytetyötään, jossa selvitettiin erityisoppilaiden koulunkäynnin fyysisistä ja sosiaalista esteettömyyttä. Paljon olisi korjattavaa sekä tiloissa että asenteissa.

KUVA: Timo Saloviita


SEMINAARIN keynote-puhuja oli erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyvskylän yliopistosta. Esityksen otsikkona oli "Koulumaailma muutoksessa – oppiiko vammainen lapsi paremmin tavallisella luokalla? Saloviidan mukaan päinvastoin kuin luullaan, segregaatio lisääntyy koko ajan. Viime vuosina käyttöön otetty integraatio yleisopetuksen luokkiin ei ole tätä trendiä muuttanut. Nyt lisääntyy sekä erityisluokissa että yleisopetuksessa opiskelevien erityisoppilaiden määrä! Erityisen huolissaan professori oli yksilöllistetyn oppimäärän mukaan opiskevien määrän kasvusta. Hänestä *-todistukset syrjäyttävät.

Suomi on sekä lainsäädännössä että kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut edistämään inkluusiota. Jokaisen vammaisen apsen tulisi päästä omaan lähikouluun. Lait ova hyviä, mutta niistä ei piitata. Koulujen käytännöt menevät koko ajan toiseen suuntaan. Ihanteeksi hän esitti Italian, jossa erityisluokat on kokonaan kielletty.

OPPIIKO vammainen lapsi paremmin tavallisella luokalla. Saloviita ei halunnut puhua asiasta, koska oikeasti se ei kiinnosta ketään. Inkluusiota ajavat tarkastelevat asiaa arvojen, tasa-arvon näkökulmasta. Inkluusiosta vastustavia tutkimustulokset eivät saa muuttamaan mielipiteitään (Oikeasti on siis tuloksia siit, että vammaiset lapset oppivat tavallisella luokalla paremmin).

Seminaarin päätteksi esiteltiin Vammaisneuvoston oma visio vammaisen lapsen ihannekoulusta. Sitä avasivat seminaarin puheenjohtaja Susanna Lehti ja Espoon vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty. Seuraavat kohdat kolahtivat suoraan sydämeen:
- tervetuloa lähikouluun
- ei syrjitä
- tukitoimet seuraavat lasta
- riittävä fyysinen esteettömyys
- henkinen esteettömyys (myönteinen asenne, uskotaan että lähikoulu on tarkoitettu kaikille)
- jos erityisluokalla, niin koulussa, jossa on samanikäisiä oppilaita, erityisluokka yleisopetuksen parina
- luokat yleisopetuksen luokkien seassa
- toiminnat ja koulupäivän rakenne sopivat kaikille. Ensin karsiutukoon kiire
- yhteistyön arvo ymmärretään, vanhempia kuullaan
- vanhemmat ymmärretään oman lapsensa asiantuntijoina
- koulun opetusmenetelmät ovat kehittyneitä (pariopettajuus, yhteistoiminnallinen oppiminen)
- erityisopetuksen asiantuntemus tuodaan lähikouluun
- opettajat toimivat työparina
- opettajista ja avustajista huolehditaan (koulutus,riittävä määrä, työehdot sijaisjärjestelyt mietitty).


Oppimiskeskus Aurora on käynnistämässä osana Espoon tehostetun ja erityisen tuen hanketta lukuvuoden 2008-2009 mittaista ryhmäintegraatiokoulutusta, joka on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille: opettajille, avustajille, vanhemmille. Ohjelmaan kuuluu alustuksia, tutustumiskäyntejä, oppimistehtäviä ja yhteisen pamfletin tuottaminen. Ilmoittautumiset osoitteeseen marttifi (at) gmail.com

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos paljon muistiosta!!! Oli kiva lukea se näin seminaarin jälkeen. Heli Honko-Pekkarinen, Lto, kilonpuistonkoulu

Anonyymi kirjoitti...

Alue- erityisopettajien ja koordinoivien erityisopettajien kokouksessa tänään tuotiin myönteistä ja ilahtunutta palautetta seminaarista! Koettiin, että inkluusion ympärillä oleva ilmapiiri on vapauttavasti keventynyt!

Seminaari on herättänyt myönteistä uteliaisuutta! Toivottavasti asiaa on mahdollista käsitellä lisää eri foorumeilla!

Kiitos seminaarin järjestäjille!